Voiko sattumalta muodostua suunnattoman monimutkaisia rakenteita, joilla on täydellinen tarkoituksenmukaisuus ja pitkän aikavälin jatkumo? Kalpean kuvainnollisesti ilmaistuna: Voiko siellä täällä leijuvista yksittäisistä pikseleistä muodostua sattumalta vähitellen yksittäisiä kirjaimia? Voiko itsestään ja sattumalta muodostua laki, joka saa ne yhdistymään siten, että niistä muodostuu loputtoman pitkiä kirjasarjoja, joissa on monikerroksinen järjellinen koostumus? Voiko sattumalta muotoutua havainnoitsija, joka ei ole olemassa vain ohikiitävää hetkeä, vaan jolla on jatkumo ja joka kykenee monitasoisesti tulkitsemaan kyseisiä kirjoja? Voivatko vapaasti avaruudessa törmäilevät atomit sattumalta muodostaa järjellisiä kokonaisuuksia ja leijua täsmälleen oikeissa kohdissa avaruutta, jotta niistä muodostuu muoto. Mikä pitää atomit täsmälleen järjellisissä suhteissa toisiinsa, eikä päästä niitä hajaantumaan kaoottisiin liikesuuntiinsa? Mikä on niiden tarkoituksemukaisen sitoutumisen taustalla vaikuttava järki. Jos joku uskoo - vaikka ei ole tullut ajatelleeksi - että järjetön kaaos ja sattuma voivat aikaansaada kaiken tämän, häntä on nimitettävä uskovaksi.

Materian hienorakenteet eivät voi vain leijua ja asettua oikeisiin muotoihin, ja pysyä täsmällisesti paikoillaan kohteen kyetessä vieläpä liikkumaan, ilman niitä järjestävää ja ylläpitävää tarkoituksenmukaista järkeä. Materian tutkiminen ei paljasta perimmäisiä kysymyksiä vaan ne sijaitsevat niitä järjestävässä laissa, vieläpä kaikkia lakeja säätelevässä ylimmässä ”laissa”. Niitä ei voi läpikotaisin tutkia tieteellisen menetelmän avulla. Ainoastaan niiden ulkopiirteitä ja vaikutuksia voidaan havaita ja ihmeellistä prosessia tutkia. Lähes äärettömän tarkoituksenmukaista jälkeä luova laki on olennainen tekijä. Ei materia, joka on vain muovailun käyttöväline.

Tieteellisen kunnian ja auktoriteettisaneluvallan sokeuttama  tiedeyhteisö, joka on oikeutetusti kirkkojumalalle allerginen, on valmis keksimään mitä tahansa muuta, kuin itsestään selvää kosmista arkkitehtiä lakien alkusyyksi. Vallitsevan teoria mukaan äärettömässä äärettömyydessä voi itsestään (?) syntyä lukuisia maailmankaikkeuksia, joista joku osuu lopulta oikeaan. Tämäkään ei kuitenkaan selitä materian järjestymistä suunnattoman tarkoituksenmukaisiin muotoihin: se että sinne tänne törmäilevät kaaoksenalaiset atomit muodostaisivat pysyviä rakenteita, muotoja, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään on mahdottomuus. Se että maailman rakenne ei sattuman arpomana kokoelmana sisältäisi minkäänlaisia virheitä, on mahdottomuus. Äärimäisen hyvällä tahdolla ja voimakkaalla uskolla voidaan olettaa, että jossakin maailmakaikkeudessa tällainen atomimuotokokoelma muodostuisi hetkeksi, hajaantuakseen sitten uudelleen kaaoksenalaisiin suuntiin. Ääretön kaaosmaailmankaikkeudessa leijuva äärimmäisen hienojakoinen ”tomu” ei voi sattumalta muodostaa järjellisiä atomaarisia kokonaisuuksia, vaan olennainen tekijä on järjellinen laki. Ts. se laki, joka on kaikkia muita säätävä kattolaki. Meidän on siis keskitettävä huomiomme tähän lakiin.

Materia ei muodosta lakeja, vaan lait muovaavat materiaa. Materiasta - ihmettelemättömällä ja tunnepoistetulla ”jotain nyt vain on, miten se siis toimii”, periaatteella tehdyt havainnot - eivät voi koskaan avata olennaista lakia. Ne ainoastaan hämäävät kuvittelemaan, että koska kaikki toimii materian tasolla näin, ratkaisu on materiassa, eikä siinä mitään sen ihmeellisempää ole. Tieteellinen teoria materiaalisen maailmankaikkeuden sattumasynnystä painottuu liikaa materian ”itsemuodostukseen”, mutta se tulee pienen tarkennuksen myötä ratkaisemaan jotakin hyvin oleellista. Se kertoo meille ratkaisun suurimpaan arvoitukseen, jota on pohdittu kaikissa riittävän korkealle nousseissa kulttuureissa kuumeisesti jo vuosituhansia: Miten Luova järki on syntynyt. Miten äärettömästä kosmisesta rikkumattomasta harmoniasta ja hiljaisuudesta voi nousta intelligentti muotoja muovaava voima, perimmäinen lainsäätäjä, joka on kaiken taustalla? Mistä Jumala tuli?

Ratkaisu piilee äärettömyyden luonteessa ja äärettömässä määrässä mahdollisuuksia, joita se sisältää, aivan kuten em. tieteellinen teoria sattumaan uskoen esittää. Todellisuudessa se ei selitä muuta kuin sen, että tietyissä olosuhteissa äärettömyyttä syntyy ylin ”laki”, jota meidän on nimitettävä: Alkusyyksi, Kosmiseksi arkkitehdiksi, Muovailevaksi Jumalaksi ja joka on suunnatonta monimuotoisuutta luovien järjellisesti toimivien lakien taustalla. Siihen sisältyy kaikki järki jonka me tunnemme, olipa se sitten orgaanisessa tai teknisessä muodossa ja paljon enemmän. Siihen sisältyy kaikki suunnaton tarkoituksenmukaisuus, vaikka me olisimme väärän pragmaatisuusvaatimuksemme edessä suoran näköyhteytemme sen ihmeeseen menettäneetkin. Siihen sisältyy se suunnaton kauneus ja sitä havaitseva viisauden ylläpitämä silmä, vaikka me olisimme havaintoherkkyytemme korkean himovakiintumistason myötä menettäneetkin. Siihen sisältyy myös paljon muuta, johon palaamme tuonnempana.

Olennaista on nyt siis se, että edellä esitetty tieteellinen teoria ei ratkaise satunaisen materiaalisen maailmankaikkeusonnenkantamoisen arvoitusta, vaan Jumalan synnyn arvoituksen, koska laki ja tarkoituksenmukaisuus ovat olennainen tekijä. Miten kosminen intelligenssi siis syntyy? Missä on sen alku? Se emanoituu äärettömyyden helmasta, kun äärettömän äärettömyyden pinnalle syntyy satunnainen kupla joka myöhemmin alkuunsaattaa olennaiset lait ja luo materian, erottaen kosmisen nollatilan kahteen leiriin: materiaksi ja antimateriaksi. Se toimii harmonisen kosmoksen pinnalle muodostuneesta kahdeksikon keksipisteestä käsin, sylkien antimaterian pääasiassa toiseen kammioon ja materian toiseen kammioon…

Ihmisen on vaikeaa seurata Jumalallisen synnyn alkuperää, koska hän ei voi ymmärtää, että kosmisen alkuhetken pisteessä ei ollut myöskään aikaa eikä tilaa. Ts. Äärettömyydessä piilevä kosminen mahdollisuus, joka aktivoitui tietyissä äärettömyyden olosuhteissa, äärettömiä mahdollisuuksia sisältävällä pinnalla, samalla kun muut epätäydelliset mahdollisuudet jäivät aktivoitumatta. Siksi ääretön äärettömyys sisältää myös Luovan Voiman, joka äärettömiin mahdollisuuksiin se tietenkin sisältyy. Se voi olla latentissa tai aktiivisessa tilassa, mutta äärettömässä äärettömyydessä ei voi olla olematta myös sellaista kohtaa, jossa kaikki vaadittava viisaus on täsmälleen oikeissa suhteissa toisiinsa. Se on äärettömyyden luonne!

Ei siis muodostunut täydellisesti toimivaa sattumauniversumia, vaan äärettömyyden syövereiden mahdollisuuksissa piilee Luoja, itsetietoisuus, joka käynnisti harmoniset lait ja suuren kokonaisuuden.

Tieteessä mikään ei varsinaisesti muutu, jos omaksumme tämän käsityksen. Se ainoastaan ylevöittää sitä ja palauttaa kadonneen merkityksen, kokonaisuuden ja suunnan.

Äärettömyyden ääretön määrä mahdollisuuksia synnyttää siis mieluummin kosmisen järjen, kuin arpovan ja haaskaavan sattuman, joka ei täytä occamin partaveitsen kriteerejä. Varsinkin kun muistamme, että ”aineeton” ja ohjaava laki on olennainen, ei sen muotoihin järjestämä materia.